fdfsdffds.jpgdgdfghbfbgh.jpg

 

Tässä ovat ensimmäiset värikynillä tehdyt työt. Olen ja en ole tyytyväinen. Noh... tekemällä oppii.

 

 

 

Viimepäivät ovat olleet vähän kummallisia. Olen ollut huonovointinen, ok-vointinen ja ihmeen paljon hyvinvointinenkin.

Olen kärsinyt paljon hengenahdituksesta. En tiedä johtuuko se niskakivuista, vai onko minulla oikeasti joku vialla. En tiedä, ei mitään vakavaa vielä kumminkaan. Minulla on ollut myös heikotusta ja huimausta, vaikka olen syönyt normaalisti.

 

Äidilläni ja siskollani on ollut suruaika voimakkaasti läsnä, mutta minulla ei. Pelkään ja olen epävarma, miten minun pitäisi käyttäytyä. Saanko iloita? Saanko pyytää mitään?

Olen ollut varovainen, mutta myös munannut pari kertaa, josta olen kokenut häpeää. Oloni on typerä.

Minusta tuntuu siltä, että olen käsitellyt surua jo niin paljon, että oloni on alkanut jo helpottaa. En juuri tällä hetkellä työstä surua. Työstämme surua eri vaiheissa, tiedän sen.

Olen saanut mielihyvää yhdestä ihmisestä, jonka kanssa juttelen päivittäin. Sillä on suuri merkitys.

 

Koulussa olo turhauttaa ja ahdistaa.

Olen miettinyt, että haluan opiskella sähköasentajaksi. Sellaiseksi, joka siis asentaa sähköjohdotuksia ja keskusjuttuja  taloihin yms. Tykkäsin ensimmäisenä vuonna ammattiaineena olevasta asennustekniikasta. Siinä harjoiteltiin pistorasioiden, jakorasioiden ja lamppujen ulkoasennuksia vanerilevyyn. Tykkäsin siitä. Olen vaihtanut kotonamme vessamme valonkatkaisijan. Se oli helppoa.

Harkitsen alan vaihtoa.