Tähän piirsin itseni ja isäni hauskalla tavalla. Isä on suojelusenkelini.

 

 

Sain tästä kuvasta huonoa palautetta muilta.

Siinä olen minä ja isäni. Kädessäni on katkaistu hirttoköysi ja pudotettu ase. Minä selviän. Toivottavasti.

Nyt tätä kirjoittaessani minulla on todella paska olla. Se tappaa minua. Pystyn kumminkin jollain tavalla, mutta heikosti uskomaan itseeni.

 

 

 

Milloin tämä kaikki paska loppuu? Kauanko tätä pitää kestää?

Miksi mieleni pitää toimia näin?

Tämä en ole minä. Haluan olla terve, mutta pääni rakenteet ja osat ovat rikki, oikeat viallisia.

 

 

Koti on sellainen paikka, jossa koen olevani ainoastaan turvassa. Olen isän kanssa mielellä läsnä.

Ota minut sinne missä olet. Pyydän.

Kuulen, kun pyydät mua mukaan.