Päänsisäinen tilani on hyvin vaihteleva. Vähän kuin käyrät, mitä mittaan elektroniikkatöistä koulussa, mutta käyrä kulkee enemmän nollan ja negatiivisen puolella. Sähkövirta on negatiivista.

Kuvailen mielialaani yleensä sään muodossa.

 

Siellä on joko tyyntä, paljon pilviä ja pientä tuulenvirettä. Ehkä vähän auringonvalon säteilyä. Tällöin olen parhaimmillani.

 

Siellä voi olla hyvin pimeää ja kylmää. Olen aivokuollut. Tyhjä katse, vähäinen, hankala ja vajaa hengitys. Surulliset kasvot ja huono ryhti, tavallista vielä huonompi. Vältän.

 

Sinut muistetaan vasta silloin, kun olet kuollut tai kadonnut.

 

 

Selkäni on ruma. Tuntuu, että joku päivä tukeni, selkärankani, puskee ihon läpi ja katkeaa kuin paksu lasi, johon ammutaan luodilla. Verta, nikamat ja niiden välilevyt levillään maassa. Lapaluut sojottaen myös ulospäin. Kaadun.

Tuntuu, että jollakin olisi kova ote selkärangastani lapojeni välistä ja hän vetää sitä taaksepäin samalla painaen monempia lapaluitani kolmella kädellä.

https://en.wikipedia.org/wiki/Scheuermann's_disease

Pyörätuoli voi olla mahdollinen vanhemmalla iällä. Aikuisena. En tiedä, kuinka kauan selkäni tukee kehoani ja mieltäni.

 

En ole ennen maininnut, mutta nivuseni ovat myös huonot. Se johtuu jääkiekkomaalivahtina pelaamisesta, reagoimisen äkkiliikkeistä. Koen kipuja. Istun hankalan näköisesti.

Kun kävelen, joudun miettimään jalkojen jokaiset liikkeet. Pystyn seisomaan linja-autossa vain sivuttain menosuuntaan. Jos seison suoraan menosuuntaan, linja-auton liikkeet työntävät nivusiani ja se sattuu. Seisominen ajattelematta on kivuliasta.

Kyllä, olen käynyt fysioterapeutilla tämänkin asian kanssa, mutta mitään ei ole oikein tehtävissä. Särkylääkkeet.

 

 

Haluan kuolla.

Ehkä en sittenkään.

Minua voi odottaa paljon hyvää, mutta joudun odottamaan ja odottamaan. Kuinka kauan pitää jaksaa?

 

Missä isä on?

Joku päivä hän kävelee minua jossain vastaan. Paikka, missä kaikki on valkoista. Kaikki äänet vaimennettu.

Musta suuri villatalvitakki, harmaat hyvin lyhyet hiukset, mustat silmälasit ja ryppyinen virne hymy.

Nauru, itku ja ikuinen halaus.

 

Olen onnellinen ja tunnen olevani rakastettu.

 

 

 

"Nosta katse taivaaseen,

sieltä leijun hiljalleen".

-PMMP - Heliumpallo