Mielestäni ahdistus tuntuu siltä, kuin keuhkoissani olisi pistävää säteilyä, joka suuntaa mahasta ylöspäin päätäni kohti. Syke nousee ja hengitys vaikeutuu. Silmäni kostuvat ja alan haukkomaan happea hankalasti.

Haluaisin vain hypätä narun jatkoksi tai vain juosta pois. Juosta kohti kuilua ja hypätä sinne ja kuolla pois tästä maailmasta. Tiedän, että se on väärä ratkaisu

Haluan vain päästä johonkin hiljaiseen, valoisaan ja tilavaan paikkaan. Mennä makaamaan lattialle, kunnes oloni helpottuu. Haluan, että joku olisi siinä vierelläni sinä hetkenä läsnä. Terapeuttini tai joku ystävistäni. 

Kun ahdistuskohtaus on lähellä, tuntuu, kuin silmäni avautuisivat pakosta, äänet ympärilläni vaimenevat ja ihan kuin ilma loppuisi. Tuntuu, kuin joku työntäisi minua reunalta kohti kylmää ja pimeää merivettä.

En halua pudota kylmään veteen ja hukkua. Haluan päästä pois jollain muulla tavalla, mutta silti kohti samaa ratkaisua, kuolemaa, rauhaa.

Näin ihmismieli toimii.

Onneksi apua on saatavilla.