Taas romahdin.

Katsoin uteliaana isän kuolintodistusta. Syövän tyyppi oli todella vieras.

Neljä vuotta. Ymmärsin sen, että se vain syntyi. Siihen ei ollut laukaisijaa.

Isä eli 51-vuotiaaksi ja yli puolet siitä ajasta hän oli äitini kanssa yhdessä.

Heidän hääpäivänsä oli kauneinta, mitä olen koskaan nähnyt. Se oli aprillipäivänä 2015. Isä kuoli tammikuussa.

Poismenosta on kohta vasta 11 kk.

Mä olen 17 ja aivan hukassa. Kaipaan vartaistukea. Joku, joka on ollut myös näin nuori menetyksen hetkenä.

IMG_3975.jpg